Lomalla!

Viimeiset kaksi viikkoa ollaan oltu lomalla. Täällä on vietetty Dashain-juhlaa, joka on vuoden suurin nepalilainen juhlapyhä, vähän niin kuin joulu meillä. Koulut, kaupat ja paikalliset ravintolat ovat olleet kiinni ja ihmiset matkanneet kaupungista maalle kotikyliinsä. Juhlaperinteisiin kuuluu muun muassa leijojen lennätys, dashain-keinun pystyttäminen, eläinten teurastaminen ja syöminen sekä tikan (sellainen punainen otsamerkki) vastaanottaminen perheen vanhimmilta.

Oman loman tavoitteina oli rentoutuminen, chillailu ja vuorien näkeminen (toki ne näkyy myös meidän katolta, mutta vähän lähempää piti päästä kokemaan). Kahteen viikkoon mahtui muun muassa auringon ottoa, naapurihotellin uima-altaassa pulikointia, tuhansien ja tuhansien portaiden kapuamista, vesi- ja raesadetta, ihania makuelämyksiä, tanssimista, bussissa matkustamista, uskomattomia maisemia, auringon laskuja ja –nousuja, riisipeltoja, fillarointia, riippuliitoa, hemmottelua…

Parasta lomassa oli ehdottomasti viikko Pokharassa, Nepalin toiseksi suurimmassa kaupungissa. Pokhara sijaitsee Annapurnan vuoriston juurella, noin 200 km Kathmandusta, ja on tärkeä lähtöpiste kaikille Annapurnan vaellusreiteille. Matkaa taitettiin bussilla (ihan turistibussilla tällä kertaa) noin kahdeksan tuntia. Ei siis ihan mikään ykköstie välillä Helsinki – Turku! Yksi kaupungin vetonauloista on järvi, josta voi nauttia esimerkiksi veneilemällä. Olipas ihanaa nähdä vettä, kyllä minä nautin! Kathmandussa kun kaikki vesistöt, eli joet, ovat käytännössä kaatopaikkoja. Pokharassa myös ilma oli puhtaampaa ja elämänmeno muutenkin rauhallisempaa kuin pääkaupungissa. Olisin hyvin voinut viettää siellä vielä viikon jos toisenkin, ihan vain nautiskellen hyvästä ruuasta ja maisemista.

Pokharassa ehdittiin nautiskelun ja chillailun lisäksi tehdä ja kokea jos monenmoista. Vuokrattiin esimerkiksi fillarit, joilla pääsi helposti tutkailemaan kaupunkia ja sen ympäristöä. Päämäärättömän pyöräilyn päätteeksi oli hauskaa löytää itsensä käytännössä keskeltä riisipeltoa nauttimasta kylmää limpparia. Hienoin kokemus oli riippuliito, josta olin haaveillut ihan siitä asti, kun päätin lähteä Nepaliin. Lentämään lähdettiin Sarangkotista, kaupungin läheisen kukkulan laelta. Fiilis oli aika mahtava, kun sai puolisen tuntia liidellä kaupungin yllä ja ihailla toisella puolen näkyvää Annapurnan vuorijonoa ja toisella puolen kaunista järvimaisemaa. Viikon reissu päätettiin yhden yön vaellusretkeen Australian Campiin, joka sijaitsee noin kahden kilometrin korkeudessa. Näkymät vuorille oli upeat ja saatiin nauttia sekä kauniista auringonlaskusta että taianomaisesta aamuauringosta. Olisi kyllä himottanut lähteä pidemmällekin vaellukselle, mutta pitihän se jotain jättää seuraavaa Nepalin reissua varten. :)