Mistä on Nepal tehty?

Värikkäistä vaatteista, hyvästä ruuasta, liikenneruuhkista, torven tööttäilystä, temppeleistä, sähkökatkoksista, eläimistä, ihmisistä ja elämästä! Aikaisemmista postauksista ei ehkä kunnolla saa kuvaa siitä, miltä elämä täällä Himalajan juurella oikeasti näyttää ja mitä kaikkea täällä voi tavallisena arkipäivänä kohdata. Tämän blogitekstin tarkoituksena on valoittaa sitä, miltä Nepal näyttää, tuntuu, maistuu, haisee ja kuulostaa.

Äänimaailma. Nepal on täynnä ääniä. Kathmandu herää joka aamu auringonnousun aikaan, jolloin myös mitä erilaisemmat äänet täyttävät kadut ja pihat. Ihmisten ääniä, puheen sorinaa, kukon laulua, riisikattilan sihinää, kellon kilinää, torven tööttäilyä, pillin vihellystä. Henkilökohtaisiin lemppareihini kuuluu fillarilla kulkevat kaupustelijat, jotka kulkiessaan huutelevat myytävien tuotteiden nimiä. Näin nepalin kieltä osaamattomana tämä huutelu kuulostaa hauskalta ja muistuttaa etäisesti kanan kotkotusta. Jokaisella kaupustelijalla on myös tismalleen sama nuotti, oli myytävänä sitten perunaa, sipulia, lakaisuharjoja tai sanomalehtiä.

Koska kapunki herää kovin aikaisin, se myös hiljenee aikaisin illalla. Pimeän tullen (noin klo 18) ihmiset kiirehtivät koteihinsa ja viimeistään yhdeksän aikaan kapunki on täysin hiljainen. Ainoastaan Thamelissa, joka on turistialue, on ääntä ja elämää ilta- ja yöaikaan, mutta nämä äänet eivät meille asti kantaudu. Omalta katolta on ihana seurata kuinka iso ja eläväinen, ääniä täynnä oleva kaupunki on yhtäkkiä aivan hiljainen. Iltaisin kuulee vain satunnaisen ohiajavan taksin hurinan tai jossakin haukahtavan koiran.

Liikenne. Kathmandun liikennettä kuvaa hyvin ilmaisu hallittu kaaos. Tai no, ehkei se aina ole niin hallittu. Mutta se toimii tietyllä tavalla, joten se on myös tietyllä tavalla hallittu. Tiet ovat täynnä kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja rekoista ja busseista mitä erilaisimpiin kärryviritelmiin asti. Liikennemerkkejä ei viljellä ainakaan turhan paljoa enkä oikein tiedä, onko täällä liikennesääntöjäkään. Monet autoilijat sekä bussi- ja taksikuskit ajavat ihan sekopäisinä, varsinkin kun ottaa huomioon kaupungin kuoppaiset ja kapeat tiet. Liikenteeseen kuuluu olennaisena osana tietysti torven tööttääminen, jota kuuluu harrastaa tasaisin väliajoin. Hyvin ymmärrän sen, että kapealla tiellä on hyvä töötätä ennen jyrkkää mutkaa, jolloin mahdollisesti vastaantuleva ajoneuvo tietää väistää. Mutta miksi ihmeessä pitää töötätä muuten vaan ja kokoajan! Paikallisilla tuntuu olevan käsitys, että tööttääminen on ratkaisu ruuhkiin ja liikennetukoksiin.

Ruoka. Ruoka Nepalissa on hyvää. Olen tullut siihen tulokseen, että ainakaan suomen kielestä ei löydy sopivia ylistyssanoja kuvaamaan niiden herkkujen maukkautta, joita on täällä saanut maistella. Monissa ravintoloissa saa ihan kaikenlaista ruokaa aina pitsasta ja pastasta lähtien, mutta ite tykkään kyllä eniten nepalilaisista ja intialaisista ruuista. Listalta löytyy muun muassa erilaisia snackseja, jotka ovat hyviä pieneen nälkään tai kivoja maisteltavia porukalla. Yksi lemppareistani on vege-pakodat, jotka ovat ikäänkuin uppopaistettuja kasvispihvejä. Samaan kategoriaan menevät myös tempurat, jotka ovat erilaisia rasvassa paistettuja kasviksia.

Erilaisten pikkunaposteltavien lisäksi täällä syödään paljon curryja eli intialaistyyppisiä ruokia. Kasviscurry on aina varma valinta, mutta ehdoton suosikkini on paneer eli tofun tapainen juustohässäkkä. Paneeria saa erilaisissa kastikkeissa, joista tähän mennessä parhaimmat ovat ehdottomasti olleet palak paneer (pinaattikastike) ja paneer butter masala (ihana masalamaustekastikehässäkkä). Siinä vaiheessa, kun riisi rupeaa tulemaan ulos korvista, on hyvä syödä esimerkiksi chowmein eli paistetut nuudelit, jotka ovat kyllä aina ihan superhyviä.

Oma lukunsa on perinteinen nepalilainen ateria dal bhat, joka on sulattanut ihan totaalisesti mun sydämen. Dalpati-annoksessa on riisiä, linssikeittoa (dal), erilaisia kasvishässäköitä kuten peruna-kukkakaalijuttu, pinaattijuttu ja retiisijuttu sekä muutamaa eri kastiketta. Ruoka syödään niin, että linssikeitto kumotaan riisin päälle ja sitten vaan maistellaan menemään ihania erilaisia makuja. Nepalilaiset ruuat ovat usein aika tulisia, joten kaikkein parasta on nauttia ruuan kanssa esimerkiksi plain lassi eli hapan jogurttijuoma. Kuvassa lähiravintolan dalpati ja lassi, ehdottomasti yksi parhaista aterioista täällä:

Oman mainintansa ansaitsevat myös momot eli taikinanyytit, joiden sisällä on jonkinlainen täyte. Momoja löytyy jos jonkinmoista sorttia kasvis- tai lihatäytteellä, höyrytettynä, friteerattuna tai chilly-maustettuna. Yksi parhaista on ehdottomasti ollut cheese-garlic-momot. Nam. Kuvassa hyörytetyt kasvismomot:

Kun puhutaan ruuasta, täytynee puhua myös juomasta. Ja paras juoma Nepalissa on tee. Kahvin juonti on täällä jäänyt kokonaan ei paitsi sen takia, että hyvää kahvia saa harvasta paikasta, vaan myös siksi, että tee on aivan taivaallisen hyvää. Oma suosikki on perinteinen masala tea, joka keitetään maitoon ja maustetaan muun muassa kanelilla ja kardemummalla. Kaverit täällä jo tietää mitä odottaa allekirjoittaneen suusta jokaisen aterian jälkeen - "Pitäisköhän ottaa vielä teetä?" No pitäisi todellakin, se vaan on niin hyvää!

Mitä kaikkea voit nähdä ja kohdata? Tuntuu, että Nepalissa kaikki on mahdollista ja mitä tahansa voi nähdä ja kokea, kun kulkee kadulla tai istuu vaikkapa bussin kyydissä. Kadulla voi nähdä esimerkiksi erilaisia eläimiä, kuten koiria, kissoja (näitä vähän harvemmin), lehmiä, kanoja (eläviä ja lihatiskillä olevia), ankkoja, rottia (mä oon kyllä nähnyt vaan kuolleita, mutta kyllä niitä eläviäkin on), erilaisia ötököitä ja vuohia. Vuohia on nähty myös taksin takakontissa sekä bussin katolla. Kuulema kaksi miestä yrittivät yhtenä päivänä bussiin neljän vuohen kanssa. Kuski ei kuitenkaan päästänyt, koska bussi oli jo täysi. Eläimiä, kuten vuohia ja koiria, voi nähdä myös moottoripyörän kyydissä. Moottoripyörät ovat täällä muutenkin koko perheen kulkuneuvoja ja jokaisen pyörän selässä on vähintään kaksi ihmistä, useimmiten kolme tai neljäkin jos kyydissä on lapsia. Ja mitään kypäriähän täällä ei käytä muut kuin kuljettajat.

Täysin yllättäen voi kadulla nähdä myös esimerkiksi laulavia, tanssivia ja soittavia ihmisiä. Yksikin päivä tuk-tukin matka yllättäen pysähtyi, kun kadulla marssi rumpuja ja huiluja soittavia ihmisiä. Oltiin ihan että selvä, tällaista tänään. Onneksi täällä aikakäsitys on hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. "Nepali time" on vähän sinne päin eikä siis tarvitse stressaantua, vaikka bussin tai tuk-tukin matka hetkeksi pysähtyisikin vaikkapa kadulla tallaavan lehmälauman takia. Loppukevennyksenä kuva tuimasti tuijottavast lehmästä:

Ja ainiin, se hajumaailma! Ruoka ja juoma tuoksuu luonnollisesti täällä hyvältä ja esimerkiksi maustekauppiaiden ohi kulkiessa nousee vesi kielelle. Ihanaa on myös mennä teekauppaan haistelemaan erilaisia teelaatuja. Muuten tuoksut eivät täällä ole aina mitään kovin mieluisia. Kaduilla on todella paljon roskaa ja ihan kirjaimellista kakkaa, joka yllättäen haisee pahalta. Jokea ylittäessä saa usein pidätellä hengitystä, koska joen pientereille kerättävät roskat muodostavat aikamoisen hajupilven. Täpötäysissä busseissa ja tuk-tukeissa pääsee myös usein haistelemaan ihmisten ominaistuoksuja ihan lähietäisyydeltä.