sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Viikko

on pitänyt sisällään monenmoista. Toinenkaan harjoitteluviikko ei ollut täysi, tällä kertaa sairastelun vuoksi. Jouduin olemaan harkasta pois tiistain ja keskiviikon kuumeen ja vatsataudin vuoksi. Alkuviikko täällä suomalaisten leirissä (alias Finnish Basecamp) oli muutenkin aika sairastelun täyteinen: parhaimmillaan yksi sairaalassa ja kolme punkan pohjalla kuumeessa. Onneksi ei kuitenkaan ollut mitään vakavaa ja kaikki ovat taas elävien kirjoissa.

Lupailin harjoittelukuulumisista kirjoittaa; mikä mun harkkapaikka on ja mitä siellä teen. Oon harjoittelussa siis Sanga-sangai -nimisessä koulussa, jossa opetetaan syrjäytymisvaarassa olevia lapsia. Lapset tulevat köyhistä oloista ja koulun tarkoituksena on ehkäistä lasten päätymistä katulapsiksi. Sanga-sangaissa lapset oppivat nepalia, englantia ja matematiikkaa ja saavat näin lisää mahdollisuuksia päästä vielä joskus "oikeaan" kouluun. Lapsia koulussa on parisenkymmentä ikähaitarilla 2-13 vuotta.

Me harkkarit opetetaan koulussa englantia ja matematiikkaa ja toimitaan pääsääntöisesti isompien lasten kanssa. Tosin kun meitä on siellä kolme ja paikka on fyysisestikin tosi pieni, niin yksi meistä on välillä pienempien lasten kanssa. Koulu alkaa aamupäivällä klo 10.30 ja päättyy iltapäivällä klo 15. Koulupäivään mahtuu hampaiden harjausta, kaksi oppituntia, leikkimistä ja puuhastelua sekä lounas.

Oon viihtynyt harjoittelussa kyllä tosi hyvin, vaikka opettaminen on aika haastavaa. Lapset osaavat tosi vähän englantia, joten viestin perille saaminen on usein vaikeaa. Lapset eivät myöskään nepalilaiseen tapaan myönnä, jos eivät ymmärrä jotakin, vaan nyökyttelevät hymyillen päätään tilanteessa kuin tilanteessa. Me harkkarit ollaan tosi omillaan ja ollaan saatu ihan vapaat kädet tekemisen suhteen. Toisaalta hyvä, koska päästään käyttämään omaa luovuutta, ideoita, osaamista ja tietoutta. Toisaalta on vaikea tietää, mitä meidän halutaan tekevän tai mitä pitäisi opettaa, kun koulussa ei esimerkiksi ole mitään opetussuunnitelmaa tai vastaavaa. Lapset ovat myös tosi eri tasoisia, mikä tekee opettamisesta vaikeaa. Myös monet perusvalmiudet ovat aika hukassa. Esimerkiksi oman vuoron odottaminen ja toisten kuunteleminen on lapsille tosi vaikeaa. Myös näitä taitoja ja hyviä tapoja pyritään opettamaan.

Lapset ovat kyllä ihan tosi ihania ja ottaneet meidät harkkarit avosylin vastaan. Kun menemme aamulla koululle, jo kaukaa kuuluu iloinen "Namaste Miss!", mikä tuo väkisinkin hymyn huulille. Hienointa on ollut huomata, miten vähästä lapset ovat onnellisia. Koululla on muutama palapeli, puiset rakennuspalikat, vähän pikkueläimiä ja autoja, muutama pallo sekä pihalla yksi keino ja kiikulauta. Ja lapset ovat näistä niin onnellisia! Ero verrattuna suomalaisten lasten tavaramäärään on aikamoinen. Ja mikä riemu lapsilla syntyy siitä, kun joku aikuinen heittelee heidän kanssaan palloa! Myös Suomesta tuodut värityskirjat ja liidut otettiin riemulla vastaan. Kuva koulun pihalta:


Harjoittelun ja sairastelun lisäksi viikkoon on mahtunut muun muassa shoppailua. Kun oli muutaman päivän maannut punkan pohjalla niin oli pakko saada joten piristystä, joten suuntasin Pataniin, jossa on putiikkia putiikin perään. Matkalta mukaan tarttui kaksi mekkoa, korvakorut, kaksi huivia ja kengät. Hups.

Lauantaina valittiin kohteeksi Pashupatinath. Tää on siis se paikka täällä Kathmandussa, jossa vainajat poltetaan. Siellä oli hirveesti kaikenlaisia temppeleitä ja joen varrella niitä ruumiinpolttopaikkoja. Nähtiin myös ite äksöniä. Aika pysäyttävää. Tällaisia pikku tönöjä siellä oli toinen toisensa perään:


Lauantai-ilta kuluikin sitten katolla fiilistellessä. Musiikkia, viiniä, riippumatto, lähes täytenä loistava kuu. Hyvä fiilis.

6 kommenttia:

  1. "Namaste Miss!" :D ihana!
    Harkkapaikka kuulostaa kyllä tosi kiinnostavalta. Varmasti avartava kokemus päästä tekemään tollasta työtä!
    Nauti elämästä siellä ja toivottavasti pysyt terveenä! :)

    P.S. Greyn anatomia O M G ! ! !

    VastaaPoista
  2. Ei mitään tollasia Greyn Anatomia -juttuja! En kestä!

    VastaaPoista
  3. Huh, hyvä et olette nyt kaikki terveenä ja toivottavasti vatsanne ovat nyt valmiit vastaanottamaan ja kestämään kaikki uudet pöpöt.

    meillä on ollut ihana aurinkoinen päivä pitkästä aikaa ja jälleen korillinen suppiksia :)
    Nauttikaa kaikesta ja ennenkaikkea lapsista!
    ps. muista että ostokset pitää jotenkin saada myös kotiin , he he

    VastaaPoista
  4. Voi, mä liikutun ihan liikaa pelkästään kun ajattelen "sun" lapsia siellä. Muista, että sulla on kädet täynnä töitä myös täällä kun palaat kotiin ;) me aloitetaan ensi viikolla se valmennus...! *halaus*

    VastaaPoista
  5. Missä viipyy blogin päivitykset? Ei kai sulla voi olla siellä muuta tekemistä, kuin olla tietokoneella...? :) eikun on ikävä ja ollaan kaikki uteliaita että mitä teet ja syöt ja keitä tapaat ja miten sangasangaissa menee ja ootko jo adoptoinut lapsen, apinan tai keijo-madon? <3

    VastaaPoista
  6. No katsos välillä saattaa päivitys viivästyä kun eilenkin olin kirjottamassa blogia ja sitten meni sähköt niin jäi sitten kesken. :)

    VastaaPoista