Alle kaksi viikkoa...

... lähtöön!

Näin tosiaan on, vaikkei siltä yhtään tunnu. Tuntuu, etten ole vielä ollenkaan sisäistänyt, että oon tosiaan lähdössä. Lähdössä Nepaliin. Kolmeksi kuukaudeksi. Ihanko totta? No, ehkä se iskee tajuntaan sitten vikana iltana.

Paljon on lähtövalmisteltuja tehty, mutta paljon pitäisi vielä tehdä ja hankkia. Ainakin yhden asian voi nyt pyyhkiä to do -listalta (joka on valitettavasti edelleen aikas pitkä..): nimittäin tämän blogin luomisen! Tänne yritän sitten reissun aikana päivitellä matkakuulumisia ja latailla kuviakin, jotta kaikki te rakkaat pääsette näkemään ja lukemaan, miten mulla siellä Himalajan juurella menee. Hommaa saattaa tietysti toisinaan hankaloittaa Kathmandun vaihtelevat sähkö- ja nettiolosuhteet..

Mahtavaa on se, että pääsen huomenna tapaamaan Estheriä, joka on Diakin Nepalin yhteyshenkilö. Esther on Suomessa käymässä ja päästään tapaamaan häntä Sturelle. Kivaa päästä kuulemaan ja kyselemään juttuja Nepalista. Tietää myös sitten, minkä näköistä ihmistä täytyy etsiä Kathmandun lentokentältä. Ollaan myös huomenna menossa muiden lähtijöiden kanssa porukalla syömään nepalilaista ruokaa, jei! Ihan kun ei tultais sitä tarpeeksi saamaan seuraavan kolmen kuukauden aikana.. No, täältä siitä ei ehkä saa ruokamyrkytystä.

Oon jo luvannut koulukavereille, että jos saan Nepalissa jonkun vatsa-ameeban, niin sen nimeksi tulee Keijo.