lauantai 15. syyskuuta 2012

Perillä

Toden totta. Perillä Kathmandussa. Saavuttiin tänne tänään iltapäivällä erittäin uuvuttavan matkan jälkeen. Väsymystä ja uupumusta ei mitenkään poistanut se, että ollaan Ninan kanssa molemmat kipeitä. Nina enemmän räkätaudissa ja mulla kalvaa kurkkukipu.

Lento Moskovasta Delhiin oli ihan jees. Lentokone yllätti meidät positiivisesti ja astuttiin sen kyytiin luottavaisin mielin. Kone ei siis näyttänyt siltä, että se voisi hajota käsiin millä hetkellä hyvänsä. Lennon teemana oli huutava lapsi. Tai välillä niitä taisi olla useampikin. Unen määrä lennolla jäi siis melko vähäiseksi.

Reilun kuuden tunnin lennon jälkeen saavuttiin Delhiin. Tätä oltiin odotettu ei-niin-innolla koko matka, koska kaikenlaisia kauhutarinoita Delhin kentästä oltiin kuultu. Aluksi löydettiin tiemme transit-tiskille, jossa hetken odotettuamme pääsimme virkailijan luokse. Transit-tiski kokonaisuudessaan oli aika mielenkiintoinen. Tiskin toisella puolella oli tsiljardi intialaista virkailijaa, osa ahkeramman ja osa vähemmän ahkeramman oloisia. Toisella puolella tiskiä on väsyneitä, turhautuneita ja kärttyisiä matkailijoita. Annoimme passimme virkailijalle ja kerroimme määränpäämme. Virkailijoilla on tiskillä paljon papereita, joissa on käsin kirjoitettuja tietoja matkailijoista. Näihin tietoihin virkailija vertasi passejamme ja kirjoitteli papereihin vielä jotain lisää. Tämän jälkeen meitä pyydettiin istumaan ja odottamaan.

Odotellessamme seurasimme muita matkailijoita. Toisten luona parveili virkailijoita, jotka suorittivat ristikuulusteluja. Toisilta virjailijat ottivat passit ja lähtivät säntäilemään ympäriinsä. Kauhulla odotimme, miten meidän käy. Iloksemme meidän ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kovinkaan kauaa, kun meidät kutsuttiin takaisin tiskille. Siellä asiaamme hoiti turbaanipäinen mies, jolle tuntui olevan hyvin vaikea käsittää, että meillä molemmilla on yksi matkalaukku, ei kahta. Mies kyseli myös laukkujen painoa. Tämä kaikki kummastutti meitä, koska laukuthan olivat menossa suoraan Kathmanduun eikä meidän tarvinnut hakea niitä vaihtoasemilla. Loppujen lopuksi saimme boarding passimme ja kehuipa turbaanipäinen mies meitä kauniiksikin.

Turvatarkastusten ja muiden muodollisuuksien jälkeen pääsimme eteenpäin terminaaliin. Alun vastoinkäymisten jälkeen Delhin lentokenttä paljastuikin tosi mukavaksi ja viihtyisäksi, ainakin verrattuna Moskovan kenttään. Harmikseni poltin kieleni juodessani aamuteetä. Löydettiin myös mukavat divaanit, joissa saattoi torkkua seuraavaa lentoa odotellessa.

Yhdeksän Delhissä vietetyn tunnin jälkeen pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa kohti Kathmandua. Lento oli ihan mukava ja aika meni nopeasti. Tosin ei lento kovin kauaa kestänytkään, vain vajaa 1,5 tuntia. Mun missiona oli tarkastella ikkunasta, näkyisikö vuoria. Tätä operaatiota vaikeutti se, että istuin käytäväpaikalla. No, vuoret näkyivät heti kun lähestyimme Kathmandua ja laskeuduimme pilvipeitteen alapuolelle. Voi juku, sanon mä.

Ennen Kathmandun kentältä poistumista piti vielä ostaa viisumi, mikä hoitui suht näppärästi. Ilahduimme myös, kun löysimme matkatavaramme hihnalta. Heti huomasin, että iskän ostama rinkankuljetussäkki oli ollut tarpeellinen. Siihen oli nimittäin tullut jo yksi repeämä. Repeämä olisi todennäköisesti ollut rinkassa, jos suojapussukkaa ei olisi ollut.

Kentällä vastassa meitä oli Eija ja Liisa ja odotimme vielä seuraavalla Delhin koneella saapuvaa Pirjoa. Änkeydyimme kaikki taksiin ja ajoimme majapaikkaan. Melko pian lähdimmekin jo porukalla syömään ja siinä se ilta sitten kuluikin. Kohta unta palloon. Huomenna sitten katsastellaan sitä, miten elämä täällä Kathmandussa rullailee.

6 kommenttia:

  1. Oi ihana kuulla että oot päässyt perille ja matkakin sujui ilman ongelmia! Toivottavasti kurkkukipu paranee pian :) Laita taas lisää kuulumisia kun oot päässyt tutustumaan paikkaan paremmin! Mr. Collins vilkutuuus 0/

    VastaaPoista
  2. Mukavaa, että matka meni hyvin :) Mä täällä jo rakennan työhuoneeseen tarhaa apinoille, jotka sä salakuljetat mulle rinkassa! Muista maistella paikallisen lihatiskin antimia, ne ovat aidosti maukkaita ja terveellisiä!

    VastaaPoista
  3. Moikkis sisko-kulta! Ihanaa että oot turvallisesti perillä ja ensimmäisistä vaaroista on selvitty :) nauti ekoista päivistä siellä ja kirjottele taas lisää! Hali!

    p.s. tapsa lähettää terveisiä ja tilaa sulta meillekin salakuljetetun apinan, mielellään sellaisen, joka osaa ulkoiluttaa koiria.

    VastaaPoista
  4. Hassua ajatella miten erilaisissa paikoissa me todella kaikki ollaan. Hyvä että matka on mennyt kohtuu sujuvasti :) Odottelen innolla lisää kuulumisia, etenkin teiltä sieltä vähän erikoisemmista maailmoista. Ne vuoret on kyllä varmaan upeen näköisiä. Toivottavasti saadaan kuviakin jossain välissä. Pidä huolta itsestäs!

    VastaaPoista
  5. Paljon terkkuja myös amiraalin puistosta, trattarit on kuivumassa, riittää sinullekin :) t din mamma.

    VastaaPoista
  6. Hei nyt olis aika taas ilmoitella itsestäsi!!!! Viisi päivää kulunut ja mitään ei kuulu. *halaus*

    VastaaPoista