maanantai 8. lokakuuta 2012

Tuk-tukeja ja temppeleitä

Mitäs kaikkea on viimeisen blogipostauksen jälkeen tapahtunut? Vähän kaikenlaista. Harkkaviikko sujui mukavissa tunnelmissa. Olin paikalla jopa kaikki viisi päivää! Viikkoon mahtui sekä onnistumisen että turhautumisen hetkiä. On ihana nähdä pieniä pilkahduksia oppimisesta ja lasten ilo siitä, että ylipäätään saa oppia ja harjoitella jotakin. Toisaalta välillä turhauttaa, kun ei saa omaa viestiään perille ja näkee, että lapsetkin ovat ihan pihalla. Parasta on kuitenkin lasten kanssa touhuaminen, pelaaminen ja leikkiminen. Tänäänkin ihan hikipäässä kanniskelin lapsia reppuselässä ja oli niin hauskaa!

Viime viikolla onni oli uuden kulkureitin löytäminen harjoittelupaikkaan. Aiemmin kuljettiin pikkubussilla ja jonkun matkaa kävellen. Aikaa kului noin 45 minuuttia. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kotinurkiltamme Sanepasta täytyy päästä lyhyempää reittiä harkkapaikan lähelle Kathmanduun. Tuo vaihtoehtoinen reitti täytyi vaan löytää. Siispä yhtenä aamuna lähdimme kävelemään täysin päinvastaiseen suuntaan kuin aikaisemmin ja hyppäsimme ensimmäisenä vastaan tulevaan tuk-tukiin. Ja kas vain, tuo tuk-tuk vei meidät juuri niille nurkille kuin arvelimmekin. Uudella reitillä matkaan kuluu aikaa noin 25 minuuttia. Hyvä löytö siis. Miinuksena se, että tuk-tukit on aamuisin melko täynnä ihmisiä. Jos istumapaikkaa ei löydy, vaihtoehtoina on joko kärryn sisällä seisominen (onnistuu kaksinkerroin; tää maa ei oo suunniteltu pitkille ihmisille) tai tuk-tukin perässä roikkuminen (huomattavasti mukavampaa, koska voi olla selkä suorana, mutta töyssyissä vaarana kyydistä pois putoaminen). Mutta tuk-tukissa on tunnelmaa!

Viikolla käytiin myös Kathmandun Durbar Squarella seuraamassa jotakin paikallista festivaalia. Ei mitään hajua mitä siellä juhlistettiin, mutta ihmisiä oli paljon. Väkijoukon seassa juoksenteli vähän väliä hassuihin asuihin pukeutuneita ja rumpuja soittavia ihmisiä. Jäätiin melkein myös säntäilevän norsun alle (ei siis oikea vaan sellainen norsupuku, jonka sisällä kaksi ihmistä). Päätettiin paeta väkijoukkoa näköalaravintolaan, josta tapahtumia olikin paljon mukavampi seurata. Ravintolasta näki myös ihanasti kukkuloiden taakse painuvan auringon.


Juhla huipentui siihen, kun Kumari eli Living Goddess ajoi vaunuilla temppelialueen halki. Tämä aiheutti väkijoukossa sen verran painetta (kaikki haluavat nähdä vilauksen Kumarista), että olimme tyytyväisiä valintaamme tarkastella tapahtumia ylhäältä käsin. Kuva siitä vaiheesta iltaa, kun olimme vielä maan kamaralla. "Vältä joukkokokoontumisia" - vai mitä siellä ulkoministeriön sivuilla luki?


Viikonloppuna käveleskeltiin muun muassa Tribhuvan Universityn puistoalueella ja shoppailtiin tuliaisia (enpäs kerro mitä ja kenelle)! Sunnuntaina lähdettiin käymään Bhaktapurissa ja tutustuttiin siellä Unescon maailmanperintökohteeseen: vanhaan kaupunkiin ja Durbar Squareen. Oli kyllä upeita rakennuksia ja temppeleitä! Muutamia kuvia siltä reissulta:







3 kommenttia:

  1. Kivoja kuulumisia! Mulla olis sellainen postaus-toivomus, että voisitko kirjoittaa syömisistä siellä? :) paljon haleja!

    VastaaPoista