maanantai 19. marraskuuta 2012

In the Jungle...



Kaupan edustan koristelua New Roadilla
Valon juhlaa – Tiharia – vietettiin viime viikolla tiistaista torstaihin. Katukuva täyttyi värikkäistä viireistä, lampuista, lyhdyistä, kynttilöistä, kukista sekä maahan värikkäällä jauheella tehdyistä koristuksista. Tiharin vuoksi meillä oli vapaata myös harjoittelusta ja yhden sisään tehdyn päivän johdosta saatiin vapaaksi myös perjantai, joka muuten olisi ollut tavallinen työpäivä. Tiistai ja keskiviikko ihasteltiin ja ihmeteltiin valon juhlaa kaupungissa ja kierreltiin muun muassa Kathmandun New Roadilla, Durbar Squarella sekä Thamelissa. Tiharin tapoihin kuuluu myös ovelta ovelle kiertäminen, aivan kuten meillä virpominen Palmusunnuntaina, ja näitä laulavia ja soittavia kulkueita näkyikin kaduilla kiertelemässä. Meidän ovella käyneet lapsoset olivat tehneet myös pienen kepposen: lähes kaikki ulkona olleet kengät oli heitelty naapureiden pihoille. Niitä oli sitten kiva fikkarin valossa sieltä iltahämärässä metsästää. Huomattiin myös, että pihoja rajaavien metalliaitojen yli on melko helppo kiivetä!

Torstaina otettiin suunta kohti Saurahaa ja Chitwanin kansallispuistoa. Chitwan sijaitsee Etelä-Nepalissa Terain alueella, melko lähellä Intian rajaa. Bussimatka kesti noin viisi tuntia (takasin tullessa kylläkin lähes seitsemän) ja alkumatka taitettiin samaa tietä kuin Pokharaan mennessä. Täällä Nepalissa ei siis ole kovinkaan montaa valtatietä. Hienojen matkakohteiden ohella Nepalissa kannattaa matkustaa ihan vain matkustamisen vuoksi. Vaikka bussimatka onkin hidas ja töyssyinen, niin upeista maisemista ja matkalla olon tunnelmasta on helppo nauttia myös matkan varrella. Vuoren rinteellä kulkeva tie, rotkon pohjalla luikerteleva joki, pienet maalaiskylät tien varressa - välillä aika kauhistuttavaa, mutta silti ihan uskomattoman upeaa ja kaunista!

Sauraha on melko pieni ja rauhallinen paikka Chitwanin kansallispuiston kupeessa. Jokivarsi on turistialuetta täynnä hotelleja ja ravintoloita sekä aktiviteetteja tarjoavia matkatoimistoja. Paikalliset asuvat hieman etäämpänä kylissä ja lähikaupungeissa. Oltiin Saurahassa torstaista sunnuntaihin ja ehdittiin nähdä ja kokea jos jonkinmoista. Ekana päivänä oltin ja ihmeteltiin kaupunkia sekä nautittiin raikkaasta ilmasta ja upeista maisemista. Bookattiin myös kasa erilaisia aktiviteetteja seuraavalle päivälle.

 
Jokivarren rantakahviloita
Kanootit aamu-usvassa
Perjantaina kello soi aikaisin ja lähdettiin kanoottiretkelle. Luvassa oli tunti kanotointia (onks se ees sana? ei voi puhua melomisesta, koska itse vaan istuttiin pitkässä kanootissa ja perällä seisoi jäbä, joka tökki kepillä vauhtia joen pohjasta) sekä tunnin mittainen kävely Elephant Breeding Centeriin. Oli aikas mahtavaa lipua jokea pitkin aamu-usvan hälvetessä ja krokotiilien kurkistaessa pinnalle. Aivan oikein - nähtiin krokotiileja! Oppaaltamme opittiin myös, että veden pinnalle kertyvä vaahto on krokotiilien shampoota. Maisemat oli uskomattoman kauniit ja jotenkin satumaiset. Joen toisella puolen oli leijonakuningasmainen savannimaisema, toisen rannan viidakkoon pystyi kuvittelemaan Mowglin viidakkokirjaystävineen ja itse sai kuvitella olevansa Pocahontas kanootissaan. Kävelyllä norsupaikkaan nähtiin paljon eri eläinten jalanjälkiä, erilaisia lintuja sekä vilahdus ihkaoikesta Bumbasta (eli onks se nyt sitten villisika)! Hienon aamupäivän kruunasi norsujen kylpyhetki. Sinne vaan kavuttiin norsun selkään ja norsu käveli jokeen. Sitten norsu ruiskutteli vettä päälle ja kippasi itsensä ja meidät selässään jokeen niin, että mentiin ihan mukkelismakkelis. Oli muuten ihan tosihauskaa! Iltapäivällä mentiin vielä norsusafarille. Puoltoista tuntia saatiin keikkua selässä, kun norsut kulkivat viidakossa. Matkalla nähtiin myös kaksi sarvikuonoa ja paljon hienoja peuroja, jotka muistuttivat Bambia. Siis vielä yksi Disney-leffa saatiin päivään sisällytettyä!

Norsu ja pikkunorsu Elephant Breeding Centerissä

Norsuvauva
Siellä me ollaan!
Ihkaoikeita sarvikuonoja




Terain alueella asuu yksi nepalilaisista heimoista: Tharut. Käytiin katsomassa Tharu-kulttuuriin kuuluva tanssiesitys, joka oli hieno ja mielenkiintoinen. Tutustuttiin kulttuuriin myös pyöräretkellä läheisiin kyliin ja vierailtiin Tharu-heimosta kertovassa museossa. Pikkukylissä pyöräileminen oli huippuhauskaa ja oli jotenkin mahtavaa huomata olevansa keskellä ei mitään - poissa kaupungista ja liikenteen hälystä. Kylissä ei varmaankaan hirveästi turisteja vieraile, koska herätettiin aika paljon ihmetystä. Kylät olivat todella autenttisia ja oli hienoa nähdä paikallisten elämää kaupunkien ja turistialueiden ulkopuolella. Jotenkin jännää ja hienoa oli se, että pyöräillessämme saimme kokoajan nähdä horisontissa siintävät lumihuippuiset vuoret. Tässä konkretisoitui käsitys Nepalin monipuolisuudesta ja monimuotoisuudesta -  itse olimme matalalla lähellä viidakkoa ja sademetsiä ja saimme silti nähdä yli kahdeksan kilometrin korkeuteen kipuavat vuorenhuiput. Huisia!

Hiljainen on kylätie

4 kommenttia:

  1. Mä vaan tätä lukiessa huokailen ihastuksesta ja fiilistelyistä. Vaikka krokotiilit kuulostaa pelottavalle! Ne ei kuitenkaan hyökkäile popsimaan kanotoivia seikkailijoita?

    oh, haluisin sut jo takasin tänne, kertoilemaan tästä matkasta ihan livenä :) niin paljon kysyttävää!

    VastaaPoista
  2. Ompa hienoa kun teillä on mahdollisuus nähdä niin paljon työharjoittelun oheessa. Mahtavia kuvia ja upeita kokemuksia.
    yhdyn edelliseen kommenttiin ja odotan vaan, et tuut takasin ja ehdit kertoa kaikki. Mutta samalla toivon että ehdit vielä kerätä paljon kokemuksia, fiiliksiä ja tieto-taitoa tuliaisiksi.

    iso halaus din mamma

    VastaaPoista
  3. ooooo niin paljon kaikkia eläimiä ja muuta jännää! mutta krokotiilit on jotain ihan liian pelottavaa ;) uskomattomia asioita saat kokea siellä!

    VastaaPoista
  4. HUI, nuo krokotiilit!
    Mekin odottelemme sinua jo kotiin,
    käly

    VastaaPoista