keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tip, tap, tip, tap..

Aika täällä Himalajan juurella tuntuu lentävän siivillä. Ihan kauhistuttaa, kuinka nopeasti viimeiset kaksi ja puoli kuukautta on kuluneet. Kotiinlähtö lähestyy hurjaa vauhtia - enää vähän yli kaksi viikkoa jäljellä! Tämän viikon jälkeen on harjoittelua enää yksi viikko ja viimeisen Nepali-viikon saankin viettää lomaillen, jes! Vielä on vikan viikon suunnitelmat auki, mutta kovasti hoksittais lähteä jonnekin istumaan kiven nokkaan, juomaan teetä ja nauttimaan vuorimaisemista.

Lähestyvä kotiinlähtö konkretisoitui tällä viikolla, kun meidän Finnish Base Campin porukasta kaksi lähti jo kotia kohti. Liisan ja Eijan läksiäisiä vietettiin viime viikonloppuna pikkujoulujen merkeissä. Aidot ja oikeat pikkujoulut saatiin aikaiseksi jopa nepalilaisen ruokakaupan antimilla - tarjolla oli muun muassa riisipuuroa , glögiä ja jouluisia keksejä (ainakin paketissa oli joulukuusen kuva). Perinteiseen tyyliin juhlissa jaettiin myös pikkujoululahjoja ja paketin sai jokainen, joka oli sellaisen myös mukanaan tuonut. Lahjat jakoi tietysti joulupukki, joka houkuteltiin paikalla sekä suomeksi että englanniksi lauletuilla joululauluilla. Paikalla oli porukkaa aika monesta maailman kolkasta: ainakin Suomesta, Nepalista, Kanadasta, Yhdysvalloista, Espanjasta, Meksikosta, Saksasta..

Finnish Base Campin posse
Lauantaina otettiin suunta kohta bussiasemaa ja Sukute Beachia. Viikonloppureissuun mahtui muun muassa perinteiseen nepalilaiseen tyyliin Säätämistä (alkuperäinen ajatus oli lähteä liikkeelle klo 10, hypättiin bussiin klo 13.30 + esim hintasäätö ja maksupolitiikkasäätö), järjetön määrä dal bhatia, rantalentistä, nuotio, tanssimista ja raftingiä. Reissun päätavoite oli siis rafting eli kosken laskeminen kumiveneellä, mikä olikin ihan huiman hauskaa. Meidän paatti ei kyllä suoriutunut kaikista koskista ihan moitteettomasti ja muutamaan otteeseen oltiin jumissa joko kiven päällä tai kahden kiven välissä. Putosipa yksi melojistakin kyydistä. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut. Pelastustoimia odotellessa sai halukkaat hypätä jokeen uimaan -  ja yllytyshullut suomalaisethan hyppäs. Ei niin kovin järkevä ajatus (ainakaan jo valmiiksi vähän flunssaisena), koska vesi oli aika sairaan kylmää. Rafting kapuaa kyllä aika korkealle Nepalikokemusten top-10-listalla!

Joki ja aamu-usva
Majamme
Arki harkkapaikassa rullailee entiseen malliin. Lapset ovat ihania ja innokkaita oppimaan, mutta turhautumisen hetkiäkin on koettu viimepäivinä aika reippaasti. Päivä päivältä ollaan tultu vakuuttuneimmiksi siitä, että kaikki Sanga-sangain lapset on oikeasti susilapsia, vähän niinkuin viidakkokirjan Mowgli. Meille ei ehkä vaan oo kerrottu, että lapset on löydetty viidakosta tiikerien ja apinoiden kasvattamina. Melko eläimellinen nimittäin on meininki  koulussa. Välillä tuntuu, että oppitunti ei edes pääse alkamaan, kun lapset jo hyppivät seinille. Monet pienemmistä lapsista myös ääntelehtivät kuin eläimet: esimerkiksi pikku-Sumanin ensimmäinen sana kouluun tullessa on useimmiten "grrrraauhh". Älä kysy miks.

Vaihtelua harjoitteluun toi viime viikon kaksi vierailukäyntiä. Kävimme Bal Bhojan -nimisessä koulussa, joka toimii samanlaisella idiksellä kuin Sanga-sangai. Erona se, että koulupäivä on klo 7.30-9.00, koulussa on lasten lisäksi myös nuoria ja osa lapsista käy myös "oikeaa" koulua. Halutessamme saamme mennä Bal Bhojaniin muutamana päivänä viimeisten harkkaviikkojen aikana ja tehdä noina päivinä lyhyemmän päivän Sanga-sangaissa. Tänään teinkin niin, koska olin sopinut iltapäivälle vierailun Suomen Lähetysseuraan. Teimme isoimpien lasten kanssa aarrekarttoja ja oli oikein onnistunut juttu se!

Viime viikolla kävimme vierailulla myös yhdessä julkisessa koulussa. Oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään, millainen on nepalilainen taviskoulu. Koulussa oli ihan mielettömän paljon lapsia sullottuna pieniin pimeisiin luokkahuoneisiin. Mistään suomalaisista maksimi-ryhmäkokojutuista ei siis täällä ole tietoakaan. Eniten kyllä edelleen hämmästyttää koulujen opetusmenetelmät. Opettajat eivät juurikaan opeta mitään, vaan lapset tekevät vain tehtäviä, kopioivat, toistavat ja opettelevat ulkoa. Voisi myös kuvitella, että nepalilaisessa koulussa olisi todella tiukka kuri ja luokkahuoneissa vallitsisi työrauha ja hiljaisuus - näin ei kuitenkaan ollut. Luokista kantautui tasainen älämölö pihalle asti. Ehkä siis meidän lapset Sanga-sangaissa ovatkin siis enemmän sääntö kuin poikkeus ad/hd -käytöksellään. Tässä koulussa oli paljon myös sellaisia lapsia, jotka ovat saaneet koulupaikan Sanga-sangain tukemana. Sanga-sangain lapsilla on siis mahdollisuus saada ns. tuettu koulupaikka, jolloin lapselle maksetaan koulupuku ja muissa koulumaksuissa avustetaan. Täällä siis julkinenkaan koulu ei ole täysin ilmainen (ei ainakaan tämä missä käytiin), vaan perheet joutuvat maksamaan muun muassa koulutarvikkeista.

Koulun piha ja lapset luokan ovella
Tällaista täältä tänään. Vähiin käy ja se pelottaa! Ensi viikolla luvassa lisää joulutunnelmia kauneimpien joululaulujen merkeissä sekä itsenäisyyspäiväjuhlintaa nepalilaisittain.

5 kommenttia:

  1. Ota kaikki irti vikoista viikoista! Kohta jo nähään :)

    VastaaPoista
  2. Täällä tiedossa huomenna ensimmäinen virallinen talvimyrsky. Ja siihen päälle pikkujoulut, niin juho odottaa innokkaasti yövuoroaan. Me vietimme Adan ja kavereiden lasten kanssa pikkujouluja maalaten ja syöden herkkuja viime lauantaina. Oli mukavaa.
    En tiedä uskaltaisinko laskea koskea. Taidan olla arkajalka... Nauti lomaviikosta!!!
    Käly

    VastaaPoista
  3. Vitsin seikkailja, kaikkea mahtavaa oot päässyt kyllä kokemaan! Mutta kivaa kun tuut kohta kotiin <3

    VastaaPoista
  4. seikkailut jatkuu kyllä sit täällä kotisuomessa.... saat tarpoa tuulessa ja tuiskeessa :)

    Teki niiin mieli laittaa sulle vähän työvuroja joululistaan, ettei ihan totuus unohtuisi :)
    kram mamma

    VastaaPoista
  5. Kovin lumettoman näköistä siellä. Tulisit jo kotiin tarpomaan lumihankeen :)

    VastaaPoista