sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Nepal on ilmiö!

Yhtenä aamuna työmatkalla tuk-tukin perässä roikkuessani pohdiskelin kulunutta syksyä täällä Himalajan juurella. Katselin ohikiitäviä maisemia (oikeasti ne ei kyllä kiidä, koska tuk-tukin vauhti ei ole mitenkään päätähuimaava), ihmismassan ja ajoneuvojen täyttämiä katuja, roskaista jokea, lihakaupan tiskillä roikkuvia päättömiä kanoja ja vuohien päitä, kadunvarsipartureita, nepali-papparaisia topit päässä nauttimassa teetä, koulupukuihin sonnustautuneita lapsia ja nuoria, vaatteiden väriloistoa... Pohdiskelun lopputulema oli se, että ihan mielettömän hieno reissu on kyllä ollut. Uskomattoman paljon upeita ja unohtumattomia kokemuksia on saanut jakaa ja kokea uusien ystävien ja mahtavien tyyppien kanssa. Nepal on ihana ja vienyt mun sydämen ihan totaalisesti. Tänne on niin päästävä takaisin!

Kathmandun vilskeessä kulkiessa on myös kiva seurata ja tarkkailla paikallisia ihmisiä, elämänmenoa ja hauskoja Nepal-ilmiöitä. Yksi mielenkiintoisimmista ja hauskimmista ilmiöistä kuuluu yläotsakkeen Pukeutuminen alle. Pääsääntöisesti nepalilaisethan pukeutuvat värikkäästi ja suht tyylikkäästi. Etenkin naisilla pukeutuminen on kunnia-asia ja koristeellisiin sareihin ja kurthiin sonnustautuminen on arkipäivää. MUTTA. Tyylikkäästi pukeutuminen pitäisi kuitenkin viedä loppuun asti. Lemppari Nepal-ilmiöni onkin yhdistelmä sukat ja sandaalit. Siis muutenkaan ihmisten ei pitäisi käyttää sukkia sandaaleissa, mutta ei ainakaan silloin, jos jalassa on sirot korkosandaalit tai varvastossut. Täällä on jopa sukkia, joissa on ukkovarpaalle oma kohta, jotta sukat sopisivat varvassandaaleihin. Sukat pitäisi muutenkin edes jotenkuten sopia yllä olevaan asukokonaisuuteen, mutta täällä sandaaleissa, korkkareissa, ballerinoissa ja avokkaissa näkee usein esimerkiksi tyylikkäitä urheilusukkia, pallo- tai raitasukkia, nalle puh-sukkia ynnä muita. Ei näin.

Toinen hauska Nepal-ilmiö on ehdottomasti logistiikka. Täällä ihmisten ja asioiden kuljettaminen paikasta toiseen ei tunnu olevan minkään valtakunnan ongelma. Siinä missä Suomessa kuljetetaan muutamaa matkustajaa jättimäisellä linja-autolla, täällä pikkubussiin saadaan mahtumaan helposti lähemmäs 20 henkeä. Tuk-tukissa koettu kävijäennätys on tainnut olla 17 matkustajaa + kuski. Microjen eli pikkubussien kuljettavat harjoittavat myös ekologista ajattelua: matkaan ei lähdetä ennen kuin ajoneuvo on täynnä. Myöskään suurikokoisten tavaroiden kuljettaminen ei tuota hankaluuksia Kathmandun vilkkailla kaduilla ja kujilla. Ensinnäkin nepalilaiset (etenkin tietysti Sherpat) on luotu kantamaan. Suosittelisinkin nepalilaisia perustamaan länsimaihin muuttofirmoja ravintoloiden sijaan - niin helposti näyttää selässä kulkevan esimerkiksi sohva tai muutama nojatuoli. Yllättävän monia asioita (ja monia ihmisiä) saa kulkemaan myös skootterin tai moottoripyörän kyydissä. Tikapuut, isot lasilevyt, rakennustyömaalla tarvittavat rautatangot, telkkarit, huonekalut, vuohet, koirat.. kaikki kulkevat kätevästi motskarin selässä.

Mainitsemisen arvoinen ilmiö on myös erinäisissä paikoissa hengailu. Nepalissa kenelläkään (paitsi hullun lailla töötti pohjassa ajavilla taksikuskeilla) ei tunnu olevan kiire minnekään. Ihmiset kuljeksivat hitaasti, pysähtelevät kattelemaan, juttelemaan ja vähän väliä juomaan teetä. Jos menee esimerkiksi Kathmandun Durbar Squarelle mihin aikaan päivästä tahansa, saa nähdä kymmenien, ellei jopa satojen, ihmisten vain hengailevan. Kuinka usein näkee Helsingin keskustassa klo 8 aamulla ihmisiä hengailemassa? Täällä ei myöskään herätä ihmetystä, jos joku vaikka seisoskelee keskellä tietä ja hidastaa liikenteen sujumista. Tai jos vaikka tuk-tukista irtoaa rengas kesken matkan, niin kaikki nousevat kadulle ihmettelemään tilannetta ja hengailemaan, kunnes tilanne korjaantuu. Hitaanpuoleisesta ja kiireettömästä elämästä voisi kyllä hyvin ottaa oppia Suomeenkin. On ollut nimittäin uskomattoman vapauttavaa elää kolme kuukautta ilman kalenteria!

Nepal on täynnä näitä ja kymmeniä muita rakastettavia ja raivostuttavia ilmiöitä. Sen takia tähän maahan onkin niin helppo tykästyä. Kaikesta roskasta, saasteista, ihmispaljoudesta, köyhyydestä, rumuudesta, ällöttävyydestä, vääryydestä, asioiden toimimattomuudesta ja kummallisuuksista huolimatta Nepalista on helppo tykätä. Värikäs ja vieraanvarainen kulttuuri, hymyilevät ihmiset, maukas ruoka, henkeäsalpaavat maisemat ja kaikki muut hienot asiat sulattavat helposti sydämen kuin sydämen. Nepal herättää tunteita ärsytyksestä ja raivosta, ihmetyksestä ja kummastuksesta aina ihailuun ja ihastumiseen asti. Nepal itse on ilmiö! Sitä ei voi selittää tai sanoin kuvailla. Se pitää kokea. This is Nepal!

Nepal-hypetyksen ja ilmiöiden jäljeen jonkin sortin tiivistelmä siitä, mitä kaikkea on viimeaikoina Himalajan juurella tapahtunut:

Living Pictures. Läheisessä ravintola Mokshissa on syksyn ajan esitetty vuoroviikoin suomalaisia ja nepalilaisia elokuvia. Viikko sitten keskiviikkona piti vuorossa olla Kovasikajuttu, jota suuntasimme katsomaan. Harmiksemme esityspäivä oli siirretty seuraavalle viikolle, mutta jäätiin kuitenkin katsomaan mielenkiintoinen nepalilainen dokumenttielokuva.

Himalayan Blues Festival. Kuinka päheetä on nähdä suomalainen blues-bändi soittamassa Kathmandussa? Ja vielä kahtena päivänä peräkkäin! Saatiin jammailla myös monien muiden nepalilaisten ja kansainvälisten blues-bändien tahdissa ja kivaa oli.

Piknik. Koko päivän piknik nepalilaiseen tyyliin. Hyvää ruokaa, hienot vuorimaisemat, kortin peluuta, musiikkia, tanssia, nuotio... Paluumatkalla bussin ohitse tien yli kulki tiikeri. Mä en nähnyt sitä, koska istuin niin etten nähnyt ulos. Pikkasen harmitti.

Kauneimmat joululaulut Suomen suurlähetystöllä yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa. Kathmandun ihanien liikenneruuhkien takia myöhästyttiin niin, että ehdittiin laulamaan vain kaksi viimeistä laulua. Onneksi saatiin kuitenkin riisipuuroa, pipareita, karjalanpiirakoita ja glögiä sekä päästiin saunaan. En oo muuten kertaakaan kolmen kuukauden aikana tuntenut oloani niin puhtaaksi kuin saunan jälkeen! Lähetystöllä on puulämmitteinen sauna hirsimökissä takapihalla.

Itsenäisyyspäiväjuhlat. Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotto Hotel Yak and Yetissä. Ihan kivat kekkerit, mutta vähän turhan pönöttävät. Jotenkin ei tuntenut kuuluvansa joukkoon, kun paikalla oli niin paljon hienoja ihmisiä. Jäin kaipaamaan kunnollista juhlapuhetta, Maamme-laulua yhdessä laulettuna (kuultiin vain sävelmä levyltä, kuin kuivaa?) sekä livebändiä ja tanssia. No, ainakin sai ruokaa ja juomaa niin paljon kuin napa veti.

The Himalayan Times. Blues-festareiden seurauksena löydettiin itsemme Himalayan Timesin perjantailiitteen sivuilta! Ollaan siis lähes julkkiksia Nepalissa.

Nepali-häät. Saatiin kutsu nepalilaisiin häihin. Täällä on parhaillaan hääsesonki ja koristeltuja häätaloja ja -seurueita on näkynyt vähän joka nurkan takana. Perjantain harkkapäiväkin peruuntui, koska koulun naapurissa vietettiin häitä. Hinduhäät kestää aina monta päivää, yhtenä päivänä on itse seremonia ja sitten muutamia päiviä käytetään juhlimiseen. Juhlat tietysti erikseen sulhasen ja morsiamen puolen sukulaisille ja ystäville. Me päästiin osallistumaan bileisiin, jotka oli seremoniaa seuraavana päivänä. Paikalla varmaan satoja vieraita, kaikki sulhasen puolta. Ihan hauskaa ja mielenkiintoista oli nähdä nepalilainen hääjuhla. Hääpari istua pönötti koristeellisilla valtaistuimilla ja vieraat nauttivat ruuasta, juomasta ja tanssista. Noin niinkun tiivistetysti. Olisin kuitenkin odottanut jotain perinteisempää, esimerkiksi perinnemusiikkia tai -tanssia jumputtavan diskopopin sijaan.

Tätä ja kaikkea muuta Himalajan juurelta tällä kertaa. Saa nähdä, jääkö tämä viimeiseksi blogipostaukseksi Nepalin maan kamaralta. Finnish Base Campin netti on nimittäin katkennut laskutuskauden päätyttyä, eikä viittitä enää uusia yhteyttä. Joten nettiin pääsy vikan viikon aikana riippuu naapurin netin (niilä on suojaamaton yhteys, kuin kätevää!) toimivuudesta tai omasta viitseliäisyydestä mennä nettikahvilaan.

3 kommenttia:

  1. oi vitsit, ihanaa fiilistelyä :) tollanen nepalilainen hengailu tekis kyllä hyvää!
    Toi yhdistelmä sukat ja sandaalit on ehkä käsittämättömimpiä ilmiöitä ikinä! Kun jos se oiskin vaan Nepalissa, mutta kun se on myös Suomessa ja kaikkialla!! Ei voi kun ihmetellä ;)

    VastaaPoista
  2. Tekisi varmaan terää itse kullekin tuo hengailumeininki. Täällä jo odotellaan sua kotiin!
    käly ( pakko aina laittaa tuo käly, kun kuullostaa NIIN hienolta!!)

    VastaaPoista
  3. Oi vitsit. Nyt on varmaan aaaika hassua olla täällä koto-Suomessa, jossa ulkona vilisee ihmisten sijaan korkeintaan lumihiutaleet. Ihanaa saada sut kuitenkin takasin <3 Tää blogiteksti (kuin myös kaikki aikasemmatkin itseasiassa)nostatti kyllä hullun Nepali -kuumeen. oihhhh, vitsi, kun ei ollut rahaa ja aikaa tulla moikkaamaan sua tonne!

    Oon ihan messissä kyllä ottamassa mallia Nepalilaisten kiireettömyydestä. Kukas stressistä ja kiireestä välittäiskään? :o

    Nähdään pian !

    VastaaPoista